Kuin kotiin tulisi
Se koti on Korpijärven rannalla Norolassa seitsemän kilometriä Mikkelin keskustasta. Heinäkuun alun helteisenä viikonloppuna paikalla oli kymmenen perhettä. Lapsia oli yhteensä neljätoista, joista nuorin oli nelikuinen vauva ja vanhin seitsenvuotias koulutyttö. Viikonloppuun tulijoita vastaanottamassa ja ohjelmaa järjestämässä oli aika joukko työntekijöitä; suurin osa lastenhoitajia sekä myös tällä hetkellä kuntoutuksessa olevat asiakkaat. Pidettiin Mikkeli-yhteisön perhekuntoutuksen jatkohoidon viikonloppu jo toisen kerran.
Viikonloppuun sisältyi toimintaa kaikissa kokoonpanoissa: lapsille, vanhemmille, perheille ja koko yhteisölle. Lastenhoitajia oli riittävästi, joten vanhemmat voivat välillä kokoontua omiin ryhmiinsä tarvitsematta koko ajan huolehtia lasten välipaloista ja päiväunista. Yksi viikonlopun kohokohta oli koko perheen luontopolku, jonka varrella nähtiin ihmeitä. Metsästä ilmestyi kettu, jänis ja jopa karhukin. Pientä lintua ja oravaa sai silittää ja lopuksi nähtiin, miten kolme pukkia kipitti kipsis-kopsis sillan yli peikkoa karkuun. Mansikkakiisseli ja voileivät maistuivat ulkoilmassa.
Vanhemmille tärkeä istunto oli vanhempainryhmä, jossa eri vaiheessa olevat ja eri-ikäisten lasten vanhemmat saivat vaihtaa kokemuksia. Ryhmässä mietittiin vanhemmuuden iloja ja suruja sekä kannustettiin ja rohkaistiin toinen toisiaan. "Kamalaa ja ihanaa" totesi eräs isä vanhemmuudesta.
Vanhempia ei pelkästään istutettu puhumassa, vaan tarjolla oli myös sähäkkää liikuntaa ohjatun zumban muodossa. Se oli vapaaehtoinen ohjelmanumero, johon osallistui enimmäkseen äitejä, mutta sentään muutama isäkin uskaltautui mukaan.
Lauantai-iltaa vietettiin koko joukolla Korpijärven rannalla makkaraa grillaten ja saunoen. Vielä illalla oli niin lämmintä, että useimmat pyrkivät puiden varjoon. Lapset alkoivat jo olla väsyneitä ja viimeistään saunan jälkeen uni kutsui.
Sunnuntain yhteinen suururakka oli ison kiven maalaaminen maataiteen periaatteita soveltaen muistomerkiksi upeasta yhteisestä viikonlopusta. Kiven maalaamiseen osallistuivat kaikki paikallaolijat aivan pienimpiä vauvoja lukuun ottamatta. Yhteistyö onnistui hyvin: isot maalasivat isoa kiveä ja pienet pieniä kiviä, jotka lopuksi nostettiin ison kiven päälle.
Viikonlopun aikana moni paikalla olevista isistä ja äideistä kertoi, miten hyvältä tuntuu taas olla täällä Norolassa. Samalla hetkellä varmaan monella kävi mielessä ajatus siitä, millä tolalla elämä oli silloin, kun tuli ensimmäistä kertaa Mikkeli-yhteisöön joskus puoli vuotta tai useimmilla jo vuosi, kaksi, kolme tai neljä vuotta sitten. Aurinko saattoi paistaa silloinkin, mutta tunnelmat olivat toiset. Oli paha olla, vieroitusoireita, syyllinen olo, häpeää. Lapset oli otettu huostaan tai huostaanotto oli odotettavissa. Perheeseen odotettiin vauvaa, vaikka elämä oli yhtä kaaosta. Lapset olivat vähintään yhtä hädissään ja peloissaan kuin vanhemmatkin. Päihteiden käyttö ja vanhemmuus eivät sopineet yhteen.
Mikkeli-yhteisö on Vapaan Alkoholistihuollon Kannatusyhdistys ry:n ylläpitämä yhteisöllistä päihde- ja perhekuntoutusta tarjoava yksikkö. Mikkeli-yhteisö on toiminut vuodesta 1998 alkaen ja perhekuntoutus siellä on aloitettu vuonna 2006. Perhekuntoutus toimii kiinteänä osana muuta yhteisöä. Perheiden vanhemmat osallistuvat tiiviisti kaikkeen Mikkeli-yhteisön toimintaan ja lapset ovat työpäivien ajan päivähoidossa. Perheiden kuntoutusjaksot kestävät useimmiten puolesta vuodesta lähes vuoteen. Perhekuntoutusta toteutetaan yhteistyössä perheen kotikunnan lastensuojelun kanssa.
Perhekuntoutuksen periaatteita ovat ehdottoman turvallisuuden takaaminen perheille, lasten tarpeiden huomioon ottaminen, vanhemmuuden vahvistaminen sekä perheen arjen tukeminen. Tavoitteena on, että perhe kuntoutusjakson jälkeen pystyy tarjoamaan lapsille turvallisen kasvuympäristön sekä kykenee suoriutumaan arkielämässä, ratkaisemaan ongelmia ja hakemaan tarvittaessa apua.
Perhekuntoutuksen tavoitteiden saavuttamisesta kertoo jotain se, että reilusti yli puolet perhekuntoutuksen tähän mennessä käyneistä oli paikalla jatkohoidon viikonlopussa. Mikkeli-yhteisön henkilökunnalla on tietoa myös lähes kaikkien niiden perheiden elämästä, jotka eivät syystä tai toisesta pitkä matka, muuttokiireet, perhejuhla - päässeet mukaan. Jokseenkin sataprosenttisesti myös se tieto kertoo elämän sujumisesta.
Viikonloppu päättyi ja perheet palasivat kotiinsa eri puolille Suomea osa junalla ja suurin osa omilla autoilla. Kotona odotti taas se tavallinen lapsiperheen arki. Monia odotti myös työ tai opiskelu tai ansaittu kesäloma. Mutta tärkeintä on, että koti on turvallinen sekä lapsille että aikuisille. Enää ei ole ylipääsemätöntä pahaa oloa ja pelot ja syyllisyyden tunteet ovat helpottaneet. Lastensuojelun työntekijöistäkin on tullut ystäviä eikä huostaanotosta enää puhuta.
Lähes kaikki sanoivat lähtiessään: tavataan viimeistään ensi kesänä täällä Norolassa.